“Haudatkaa mut nahkarotsissani, farkuissani ja motskarisaappaissani. Hei sit”
- Sid Viciousin itsemurhakirje

Vyötärö
Juuri nyt monet farkut ovat vyötäröltä hyvin matalia, joskus jopa matalampia kuin koskaan. Se on kauhistuttanut eräitä moralisteja jotka katsovat että jotain voisi jättää mielikuvituksenkin varaan. Meistä JC:llä se mikä näyttää hyvältä on myös hyvä, huolimatta siitä miten pitkä haarojen ja vyötärön väli on.

Lahkeet
Perinteisesti lahkeet ovat farkuissa olennaisinta: Ramones-tiukoista pillifarkuista laajoihin hippihousuihin. Nykyään ei niinkään ole kyse kaikenkattavasta muodista jossa kaikilla täytyy olla samat leikkaukset kuin yksilöllisyydestä, jolloin voi valita koko kirjosta todella leveistä supertiukkoihin lahkeisiin, aivan oman mielen mukaan – vaikkakin tosi tiukat housut ovat aivan ilmeisesti palanneet. Samoin  keskustelu siitä käännetäänkö farkkuja vai ei.

Haarat
1937 Levi’s alkoi peittää farkkujen takataskujen niitit koska niiden valitettiin naarmuttavan tuoleja ja satuloita. Viimein ne niitit hävisivät kokonaan. Mutta yksi niitti jäisi paikoilleen vähän pidempään. Se piti housut koossa haaroista.
Valituksia sateli cowboyltä jotka väittivät polttaneensa itsensä niitillä istuttuaan liian lähellä leiritulta. Mutta Levi’s-johtaja Walter A Haas ei helpolla uskonut  ja 1941 hän päätti koeistua hetken 501:llä nuotion edessä. Hänen välittömästä käskystään niitti sitten hävisi ainiaaksi.  

Taskut
Basisti Me’Shell sanoi kerran sähköbassosta että siinä on ”neljä kieltä. Piste.” Samoin voisi sanoa farkuista: niissä on viisi taskua. Tietysti löytyy poikkeuksia, mutta vanha viiden taskun design pätee tänäänkin. Kaksi etutaskua on yleensä sijoitettu lahkeen sisäpuolelle, kun takataskut (jotka puuttuivat muuten kauan naisten farkuista) on useimmin ommeltu takamuksen päälle. Viides, pieni tasku on oikean etutaskun sisäpuolella. Siihen voi työntää pienen kellon tai pari kolikkoa, tai ehkä sormuksen tai seteleitä.

Takataskukirjailu
Vaikka farkkujen takataskuissa usein nähtävällä kirjailulla ei ole mitään varsinaista tarkoitusta on siitä tullut tunnusmerkki samalla tavoin kuin auton jäähdyttimen kuviot osoittavat heti missä tehtaassa se on valmistettu. 90-luvulla aloitti Evisu (joka oli ottanut nimekseen japanin ääntämyksen “Levi’s”-sanasta) uuden trendin maalaamalla farkkuihin ylimitoitetun logon.

Niitit
Tavallaan juuri niitit – usein kuparista valmistetut – tekevät farkuista farkut.  USAn patentti numero 139 121 koskien “taskunaukkojen kiinnityksen parantamista” hyväksyttiin 20 toukokuuta 1873, ja teki keksijä Jacob Davisin ja rahoittaja Levi Straussin farkkujen isiksi. Niitatut housut eivät rikkoutuneet yhtä usein kuin niittaamattomat, ja San Fransiscon kullanhuuhtojat ottivat pian uuden keksinnön omakseen.

Nahanpala
Kaksi miestä ohjaa hevostaan omaan suuntaansa. Keskellä: farkkupari hevosiin sidottuna. Kuvan yrityksen repiä housut rikki kuuluu tietysti osoittaa niiden ylivoimaista lujuutta, ja se on koristanut Levi’s-farkkujen nahkalappua 1800-luvun lopusta lähtien. Kilpailijat ovat tehneet omia versioitaan, esimerkiksi kaksi elefanttia jotka yrittävät tehdä saman kokeen. Joskin nahkalappu on yhä olemassa, on nykyajan kuva usein toisenlainen: logon yksinkertaisista variaatioista kehittyneisiin monivärikuviin.

Vyölenkit
Hyvät sille joka haluaa farkkuihin vyön tai vyönauhan, mutta myös sille joka haluaa näyttää ettei hän pidä mitään vyötä. 30-luvulle saakka vyölenkkeihin lisättiin olkainnapit, jotka katosivat olkainmuodin myötä.
 
Kankaanpala
Takataskukirjailun tavoin pikku kankaanpala viestittää farkkumerkkiä, vaikkakin se tehtävä on osaksi heikentynyt kun merkit ovat matkineet toisiaan sen muotoilussa. Tekijä oli (jälleen kerran) eräs Levi’s-räätäli joka 1936, yrityksen  innovatiivisimpana aikana, ompeli punaisen kankaanpalan oikeaan takataskuun sen merkiksi että housut olivat Levi’s-farkut. Siitä lähtien se on säilynyt, jäljiteltynä tai muunneltuna melkein yhtä monella tavalla kuin on valmistajia.

Vetoketju
Aluksi miesten farkkujen sepalus oli edessä, kun se naisilla oli sivulla tai selässä. 60-luvulla sepalus oli siirretty eteen naisillakin. Itse vetoketjusta saamme kiittää ruotsalaista Gideon Sundbäckiä.